Fury Road

äidinäidin luut muodostivat s i r p a l e i s e n tähtikuvion 
asfaltin mustaa taivasta vasten 
hämmästynyt katseesi samosi kuusipuiden rungoilla
ajatuksesi tyttäresi luo
ja jokin vilahti katseesi maisemassa
yön vauhko varjo laskeutumassa alas oksien portaikkoa
 
sellainen oli auringon ja maan välinen kulma
sellaiset planeettojen konjunktiot, herran tiet ja yliajajat
ja jokin lehahti oksalta, varpunen, minne on tiesi, minne? 
 
varjo yllä herutti hurjana kuolemanhiljaista unta
auringonlaskun valo kimalteli 
pyhien kirkon seitsemässä liekkitornissa 
muodosti kannaksen ulottuvuudesta ulottumattomuuteen 
tänne sinut huudettiin, tänne synnyit, tänne kuolit 
täältä sinun oli hellitettävä, vielä hetken tästä oli lyhyt syliisi 
 
aamu saapui, aamulla pirteä suru, helmoista puhkiruostunut aamu 
mätänevien lehtien kajossa varjot leiskuivat raksojen betonielementeillä
enkelinvanat risteilivät taivaalla, etelän kohteisiin, paratiisiin