äiti laskee pöydälle suuren kakun

jota kiertää kinuskireliefi

siinä kuvataan valloitusretkiäni harjulla

äiti on taiteilija

annan ensimmäisen iskun lapiolla

se menee kakusta lävitse

helposti kuin gammasäteily

niin iso on tuo pala että se on

kuolettava annos kelle tahansa pojalle

sanoo isä

filosofian maisteri

risuharju

tumman harjun päällä seurakuntatalo

epiläläisten Parthenon

ja sen katveessa kodinkehrä

sisällä Delfoin tuli

isän savuke joka ei koskaan sammunut

huoltsikan ovessa Elviksen kuolinlööppi

vieras, Memphisiin vie tämä viesti

tarina Papasta

tämä asujaimisto, tutut maisemat

kesäkutoisena tai lumisena

Pirkanmaan päälle laitettu

kirkko ryhdikkäänä Liisankalliolla

terävänä kuin kilpiruston kärki

tai luunvalkea kaulusnappi

aataminomenan alla

auki että Pappakin saisi henkeä

tuolta tämä jo tuleekin

Pappa, vanha ja hieman totinen mies

mutta tämän pikkuruisessa Pompannapissa

on viiksivaihteet ja hulahulavanteet

lipastossa vanha taskunauris

nyöri kuolleen Mummon hiuksista punottu

Mummon maanpäällinen osa

Ukko-Mauseri, saksalaista perua kai

ryppyinen rupla jossa kirjoitusta, venäläiseltä

sotavangilta totta kai, hyllyssä rivi Päätaloja

sukulaisilta tietenkin, Papan savotta

korva vasten kylkiluuta kuin kiskoa

kuulen sydämen lähestyvän

kuinka se tsutsuttaa

kuinka veri nousee sen piipuista

kohoaa ylös Papan aivoituksiin

Pappa kertoo tarinaa Odysseuksesta

kuolleista urhoista ja siitä hepasta

kuulen Teiskontien ja Sammonkadun

kuinka ne toitottaen yhtyvät

laskevat rymisten Liisankalliolta

alas kohti Tammerkoskea

kuulen seinäkellon lyövän tuntejaan

tuulen toistavan manöövereitään

jossain Kalevankankaan yllä

yö rinnan päällä on paksu romaani, nukahdan sen ääreen

kellastuneet sivut kuluneita sankaritarinoita täynnä

näen valjakon rautahepoja vetämässä pronssista vaunua

Hämeenlinna kukistuu, seuraavana Troijala

Pappa istuu pöydän äärellä

ulkona tuuli työstää puita

Papan kädet ovat instrumentit

tekevät jotain syntyy jotain

voileipä pojanpojalle

nyt on pöydällä tyhjä teekupponen

pohjallaan kuivunutta sakkaa

lämpö on siitä jo poistunut

aikoja sitten vesi haihtunut

kuin sielu sekin on liittynyt

suureen mereen tuolla jossain

kappelissa

silkkivuorinen arkku

Kuoleman povitasku